Kalastuslehti nro 3/05 artikkeli
PAKISTA PERSOONALLINENTeksti ja kuvat Janne Koivisto
Taas alkaa talvi lähestyä, ilmat kylmenevät, päivät lyhenevät ja vesistöt jäätyvät. Nämä ovat avovesikalastajalle piinaavia hetkiä. Vaan eipä vaivuta synkkyyteen, sillä mikäpä olisi parempaa henkistä terapiaa pimeisiin talvi-iltoihin kuin tulevan kauden ottivieheiden maalaaminen.
Vanhat ja rähjäiset tai muuten vain pakin pohjalla lojuneet vieheet kaipaavat todennäköisesti jo uutta väriä elämäänsä ja uuden lakan pintaansa. Samalla tulee hyvä tilaisuus paikata hampaiden jäljet, teroittaa tai uusia vanhat koukut ja vaihtaa ruostuneet renkaat uusiin. Vieheitä voi maalata pensselillä, töpöttämällä, sprayllä, tusseilla, kynäruiskulla tai käyttämällä kaikkia yhdessä. Kuitenkin kynäruisku on se yleisin tapa maalata vieheet, koska sillä saa helpommalla parempaa jälkeä.
Kynäruiskulla maalaaminen ei ole todellakaan kovinkaan vaikeaa, eikä tarvitse olla mikään Van Gogh saadakseen aikaan hyvääkin jälkeä. Oikeastaan vieheisiin maalataan ainoastaan kuvioita ja niiden maalaamiseen ei tarvitse omata minkäänlaisia taiteellisia lahjoja. Uskaltaisinkin väittää, että kuka tahansa oppii maalaamaan kynäruiskulla. Sitten vaan tarjoillaan talven aikana elvytetyt ja uudelleen maalatut vieheet taas keväällä sille vaikeimmalle raadille, eli kaloille, arvosteltaviksi
Kynäruisku
Kynäruiskua hankittaessa kannattaa harkita minkälaisen haluaa hankkia. Niitä on yksi- tai kaksitoimisia, ylä- tai alasäiliöllä varustettuna. Yksitoimisissa ruiskuissa maali- ja ilmanpaine tulevat ulos samanaikaisesti, kun liipaisin painetaan, maalin määrää ja viuhkan kokoa säädetään liikuttamalla neulaa ruiskun takana olevasta ruuvista. Yksitoimisen eduksi voidaan sanoa vaikkapa raitojen maalaaminen, koska niistä tulee aina saman levyisiä. Kaksitoimisessa ruiskussa ilmanpaine tulee painamalla liipasin alas ja maalia alkaa tulla vasta sitä vedettäessä itseään kohden. Neula siis liikkuu liipaisimella ja se säätää tulevan maalin määrän ja viuhkan koon.
Kynäruiskuja on ala- ja yläsäiliöisinä, joista molemmat soveltuvat vieheiden maalaamiseen, kuitenkin yläsäiliöinen on parempi, tarvittavan pienen maalimäärän takia. Yläsäiliössä maalin hukka ei ole yhtä iso kuin alasäiliöisessä, mutta alasäiliöisellä on helpompi maalata isoja määriä. Kynäruiskun tärkeimmät osat ovat suutin ja neula, joiden koko vaikuttaa maalausjäljen kokoon. Suuttimen ja neulan kooksi riittää 0,3 mm tai isompi. Sen alle ei oikeastaan tarvitse mennä. Vieheiden maalaminen ei ole tosiasiassa mitään millintarkkaa puuhaa, joten ruiskun ei tarvitse olla kovinkaan tarkka ja hyvin ohuita hiusviivoja ei tarvita.
Tarkat pienisuuttimiset ruiskut oikeastaan vain tukkeutuvat helpommin ja tekevät maalaamisesta hankalaa. Neula on herkin osa ruiskussa, sillä varomattomasti käsitteltäessä se saattaa vääntyä ja silloin ruisku ei toimi kunnolla. Muutoin kynäruisku ei ole kovinkaan herkkä tai vaikea käyttää. Alkuun pääsee hyvin jo autotarvikeliikkeissä myytävillä halparuiskuilla. Tosin monesti nälkä kasvaa syödessä ja kohta onkin oikean ruiskun hankkiminen edessä. Halpaa kopioruiskua ei pidä verrata kalliimpiin ja hyviin ruiskuihin, vaikka niilläkin pärjää ja saisi aikaiseksi hyvääkin jälkeä.
Hieman kalliimmat ja paremmat ruiskut eivät tukkeudu niin helposti, ne ovat helpompia pitää puhtaana ja siksi maalaaminen sellaisella onkin mielekäämpää. Kynäruiskujen hinnat liikkuvat noin 50-200 euron välillä, joskin kalliimpiakin on tarjolla, mutta niiden tarjoamat edut eivät enää palvele tässä tarkoituksessa.
Kompressori
Kynäruisku tarvitsee toimiakseen tietysti myös paineilmaa ja siksi kompressori onkin olennainen osa kokonaisuutta. Auton renkaasta otettavan ilmanpaineen tai erilliset paineilmapullot voi siis unohtaa jo heti kättelyssä. Kompressorissa olisi hyvä olla paineensäädin, että siitä voidaan säätää ilmanpaine maaleille, ruiskulle ja maalaajalle sopivaksi. Yleensä hyvä ilmanpaine on noin 1,5 - 4 baria. Tarvittava ilmanpaine onkin siis yllättävän pieni ja siksi kompressoriksi käy hyvin harrastekäyttöön tarkoitettu pöytäkompressori. Tietysti kompressori voi olla isokin. Kompressoreiden hinnat alkavat noin reilusta 50 eurosta.
Maalit
Maaleja on vesiohenteisia ja liuotinohenteisia ja vesiohenteiset voidaan vielä jakaa kahteen ryhmään, uusiin ja vanhoihin. Perinteiset ”vanhat” vesiohenteiset maalit eivät ole ihan yhtä peittäviä eikä niissä ole yhtä isoa värivalikoimaa kuin liuotinohenteisissa. Nämä maalit myös tukkivat ruiskun helpommin ja saavat aikaan ruiskun "räkimisen". Liuotinohenteisien ja vesiohenteisien eron huomaa helposti jo täyttämällä ruiskun vedellä tai ohentimella ja vertaamalla suuttimesta ulos tulevaa suihkua. Liuotinohenteinen tulee ulos aina hienojakoisempana ja siksi maalausjälki on tarkempaa.
Tärkein ominaisuus uusissa ja vanhoissa vesiohenteisissa maaleissa on kuitenkin niiden helppo käyttäminen, sillä niissä ei ole hengitykselle haitallisia liuottimia. Toki niistäkin tulee maalatessa hengitykselle haitallista pölyä, joten ilmanvaihdon ja suojaimien tulisi olla silloinkin kunnossa. Piloille mennyt maalaus on helppo pestä pois kraanan alla ja puhdistamiseen ei tarvita liuottimia.
Uusissa vesiohenteisissa maaleissa ohentimena käytetään tislattua vettä ja alkoholia. Nämä ainesosat tekevätkin niistä jo täysin vertailukelpoisia liuotinohenteisille kuitenkin ilman samoja terveyshaittoja, niin väriskaalassa, peittävyydessä, maalausjäljessä ja hinnassa. Itse käytän ”uusia” vesiohenteisia maaleja koska minulla ei ole mahdollisuutta kotioloissa tarpeeksi tehokkaaseen ilmanvaihtoon, jota liuotinohenteisien maalien käyttö ehdottomasti vaatii.
Värit
Maaleja on peittäviä, läpikuultavia, fluorisoivia ja metallihohtoisia. Periaatteessa näitä kaikkia tarvitaan, jos haluaa jäljen olevan monipuolista ja hyvää, mutta jo pelkästään muutamalla peittävällä värillä pääsee hyvin alkuun. Värejä voi sekoitella keskenään joko kynäruiskun maalisäiliössä tai vaikkapa filmipurkkiin valmiiksi. Kaikki kynäruiskumaalit ovat hyvin riittoisia, vaikka maalipurkit saattavatkin tuntua pieniltä. Purkin sisältämällä maalimäärällä pystyy maalaamaan useita kymmeniä ellei satoja vieheitä, joten maalaaminen ei ole kovinkaan kallista.
Peittäviä värejä (opaque) on hyvä käyttää muun muassa pohja- ja pääväreinä. Läpikuultavilla (transparent) väreillä saadaan maalattua häivytykset ja pehmeät rajat. Läpikuultavien värien alla voidaan käytettää muita värejä joiden halutaan näkyvän alta. Fluorisoivat värit heijastavat valoa muita värejä enemmän. Sameassa vedessä tai valon vähetessä ne näkyvät hieman pidempään kuin muut värit. Kirkkaat fluorisoivat värit sopivat hyvin ärsytysväreihin. Metallivärit taas kimaltelevat auringossa ja niitä onkin hyvä käyttää esimerkiksi verkon läpi ruiskutettaviin suomuihin.
Pohjatyöt
Ennen maalaamista viehe on pohjustettava joko maalaamalla tai kastamalla se lakkapurkkiin. Uudelleen maalattavissa vieheissä pelkkä pohjamaalaus ei välttämättä riitä ja vieheen pinta voikin "palaa" viimeistä lakkausta tehdessä. Palamisella tarkoitetaan käytettävien aineiden yhteensopimattomuutta, joka voi ilmetä maalin rypistymisenä, värien valumisena tai jopa kuplimisena. Siksi varsinkin vanhat vieheet kannattaa pohjalakata ennen maalaamista ja todeta samalla kestääkö sen pinta uutta lakkaa vai tapahtuuko lakatessa palamista.
Kaikki tehdasvieheet eivät kestä lakkoja ja niissä käytettäviä ohentimia, joten kannattaa siis kokeilla ensin yhdellä ennen kuin aloittaa suurien sarjojen tekemisen.
Pohjalakkaukseen sopii Propionaatti- tai Cablakka. Viehe lakataan upottamalla se kokonaan lakkapurkkiin. Propionaatin joutuu tekemään itse sulattamalla muovinen Propionaatti rouhe asetoniin tai muuhun liuottimeen. Cab käy hyvin pohjatöihin, eikä se ole ihan yhtä herkkää kuin Propionaatti ja siksi käytänkin enemmän Cabia.
Pohjalakkauksen kerroksiksi riittää vieheen koosta ja painosta riippuen 1-6 kertaa. Riittää kunhan pinnasta tulee mahdollisimman tasainen ja lakka on tarttunut kunnolla kiinni. Pohjalakkaukseen käytettävän lakan olisi hyvä olla valkoista, koska silloin värit näkyvät kirkkaampina. Pohjalakatun pinnan hiotaan hienolla hiekkapaperilla hieman karheaksi, jotta maali tarttuisi siihen mahdollisimman hyvin. Pintaan ei tule jättää rasvaa tai muita epäpuhtauksia, jotka saattavat aiheuttaa maalin hylkimistä. Muistathan myös, että vieheen paino lisääntyy aina sen uudelleen maalaamisen ja lakkaamisen jälkeen, esimerkiksi täysin suspending-vieheestä tulee uppoava painon lisääntymisen vuoksi. Vieheen uinti saattaa myös kärsiä.
Maalaaminen
Vieheen kiinnittämiseksi maalauksen ajaksi olisi hyvä olla perhonsidotapenkki tai lukkopihdit. Maalaaminen aloitetaan pohjavärillä, koska värit tarttuvat aina paremmin maaliin kuin lakkaan. Samalla pohjamaalaus estää lakan pinnalla olevien epäpuhtauksia hylkimästä maaleja. Maalaus aloitetaan yleensä kirkkaimmasta väristä ja edetään tummempaan ja peittävimpään. Silloin voit maalata hyvinkin monta väriä pesemättä ruiskua jokaisen värin jälkeen. Maalin kuivumista voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla. Raidat tai muut kuviot voi tehdä pensselillä, puutikulla, tusseilla tai yleisimmin paperiin leikatulla sapluunalla, jonka läpi väri ruiskutetaan. Sapluunalla raitoja tehtäessä niistä tulee aina samanlaiset ja terävät. Käden harjaantuessa raitoja pystyy maalaamaan myös vapaalla kädellä, tosin näin maalattaessa kohdistaminen on hieman hankalaa, mutta senkin oppii nopeasti.
Suomut tehdään maalaamalla verkon, eli tyllin läpi. Verkko venytetään kiinni vieheen pintaan ja maalataan sen läpi. Verkkoja saa ostettua askarteluliikkeistä, mutta silmät auki kulkeva löytää niitä mitä erilaisimpien esineiden yhteydestä kuten pesupussi, sipulipussi, krokettimailojen kantopussi, hedelmälaatikoista ja niin edelleen.
Ensimmäisiä vieheitä maalattaessa kannattaa aloittaa muutamalla yksinkertaisella värillä. Perusasiat ovat aivan samat riippumatta vieheen koosta, muodosta tai käyttötarkoituksesta. Mikäli ei ole ihan varma omista taidoistaan, voi käyttää välilakkausta jokaisen työvaiheen välissä. Virheen sattuessa vesiohenteiset maalit on silloin helppo pestä pois, eikä koko viehettä tarvitse maalata uudestaan.
Kompressori käyntiin ja maalia säiliöön. Maalataan väri ”Brown Tiger”.
Vaikka pohja onkin jo valmiiksi valkoinen niin maalataan siihen silti valkoinen pohjamaali. Kyljet maalataan kirkkaalla hopealla. Maalattava hopea ei ole peittävä, vaan enemmänkin hilettä lakan seassa. Vatsa jätetään kokonaan valkoiseksi. Kyljen puolesta välistä selkään maalataan transparent-ruskealla. Ruskean alta näkyy vielä hopea ja tekee samalla ruskeasta metallihohtovärin. Rajataan se pehmeästi.
Maalin kuivuttua pingotetaan suomuverkko vieheen päälle ja maalataan sen läpi suomut kuparilla ja rajataan sekin pehmeästi kylkeen. Vaativin osa on maalata raidat, koska musta on ainakin vesiohenteisissa maaleissa aika hankala ja saa ruiskun tukkeutumaan helposti, tosin nykyisillä vesiohenteisissa maaleissa tähän ongelmaan harvemmin enää törmää.
Maalataan raidat vapaalla kädellä ja tehdään niistä melko paksut, maalataan samalla selkä mustaksi ja tehdään siihenkin pehmeä rajaus. Viimeistellään raidat paksulla epoksilla, johon on sekoitettu hienoa kultaista hilettä. Levitetään epoksihile mustien raitojen päälle puutikulla. Raidoista tulee korkeat ja terävät. Viehe on nyt silmiä ja lakkausta vaille valmis.
”Ahven”
Pohjaväriksi voi käyttää vaikka peittävää keltaista, siihen voi myös sekoittaa hieman ruskeaa, jotta väristä saadaan hieman enemmän suklaan värinen. Kylki maalataan transparent-vihreällä, jolloin sen alta näkyy pohjaväri ja tekee vihreästä tummemman ja syvemmän. Selkä maalataan mustalla. Salmiakin muotoiset mustat raidat voi tehdä suomujen alle tai päälle, käyttämällä paperista leikattua sapluunaa. Kultaiset suomut maalataan taas verkon läpi. Päähän maalataan vapaalla kädellä hieman peittävää ruskeata ja silmän ympärille hieman mustaa. Vatsasta tehdään oranssi ja viimeistellään punaisella leualla ja perällä.
Viimeistely
Silmät ovat monelle tärkein vieheen osa. Silmät tekevät vieheestä viimeistellyn ja visuaalisesti täydellisen näköisen. Silmät on myös se vaikein osa, koska se on viimeinen ja sen tekeminen väärin pilaa helposti muutoin onnistuneen vieheen. Huolimattomasti tehdyt silmät aiheuttavatkin usein vieheen pesun ja uudelleen maalaamisen, pienen kiroilun tahdittamana. Silmät ovat ainakin allekirjoittaneelle se Akilleen kantapää. Ne voi tehdä joko paperista tai tarrasta leikkaamalla ja liimaamalla tai puutikulla kastamalla. Ne voidaan tehdä myös epoksista ja värijauheista tai hileistä.
Vieheiden signeeraaminen on yksi osa kokonaisuutta, ei tietenkään pakollinen, sen voi tehdä kirjoittamalla tusseilla tai puutikulla. Uintilevyyn voi myös stanssata vaikka nimikirjaimet tai vieheen nimen. Hileet voi laittaa vieheen pintaan sekoittamalla ne lakkaan tai ripottelemalla märän lakan päälle, joista jälkimmäisessä tulee sisätiloissa käytettäessä aika helposti sotkua. Osaako se tärkein kohderyhmä arvostaa viimeisteltyä lopputulosta selviääkin vain kokeilemalla, mutta ainakin siisti viehe saa ehkä peliaikaa enemmän siiman päässä.
Lakkaus
Päällimmäiseksi lakaksi voi käyttää edelleen Propionaattia tai Cabia. Suosittelen kuitenkin Solmasterin valmistamaa LV-1 -betonilakkaa sen sitkeyden ja kovuuden takia. Betonilakka ei myöskään reagoi maalien kanssa ja palamista ei tapahdu kovinkaan helposti, eikä se harmaannu ilmankosteuden takia, kuten edellämainitut lakat saattavat tehdä. Vaikka pakkauksessa sanotaan sen kestävän noin viikon avaamisen jälkeen, se kestää kuitenkin noin puoli vuotta mikäli pakkaus pysyy ilmatiivinä.
Betonilakka sopii myös metallisten lusikoiden tai muiden koverien pintojen lakkaamiseen. Lakkaus tehdään upottamalla viehe kokonaan lakkaan ja toistamalla se tarpeeksi monta kertaa, jotta vieheen pinnasta tulisi lasimainen ja hampaiden kestävä. Isompia sarjoja tehdessä kannattaa aina kokeilla yhdellä ennen kuin kastaa kaikki, oli lakkana mikä tahansa.
Pientä lisäevästystä
Maalattavia värejä valitessa ei kannata tuijottaa muiden tekemiä, vaan yrittää luoda jotain omaa. Värien tarkka kopiointi on yllättävän vaikeaa ja siksi niitä kannattaa toteuttaa omalla tyylillä, silloin niistä tulee oman näköisiä. Värien yhdistelmissä on rajattomat mahdollisuudet aina perusväreistä psykedeelisiin ärsytysväreihin. Värien kontrastit tai neutraalius on kaikki omasta toteutuksesta kiinni. Neutraalistakin vieheestä saa ärsytysvärin terävillä raidoilla tai kirkkaalla fluorivatsalla. Oikeastaan maalaamisessa on vain oma mielikuvitus rajana ja rajathan on tunnetusti tehty rikottaviksi. Käsintehty ja itse suunniteltu tai spontaanisti tehty väri erottuu joukosta aina. Onko se sitten parempi kuin kaupasta ostettu onkin jo toinen juttu, mene ja tiedä. Varmaa on ainakin, että maalauksen onnistumisen tunnetta ei voita mikään, paitsi ehkä siinä kiinni oleva ja rajusti tempoileva iso kala!
| Infoboxi -hiotaan pinta karheaksi -pohjalakkaus 1-5 kertaa -hiotaan pintaa kevyesti -pohjamaalaus -maalaus -viimeistely (silmät jne.) -lakkaus 3-5 kertaa |
VAROITUS! Kaikissa työvaiheissa tulisi käyttää suojaimia ja muistaa liuottimien ja maalien vaarat, joihin kannattaa suhtautua vakavasti. Maalit ja pohjatöissä käytettävät lakat ja niiden ohenteet tarvitsevat kaikki kunnollisen ilmanvaihdon tai siihen tarkoitukseen tehdyt tilat.
